Könkköjoki 5.6

Olen käynyt viimeksi Könkköjoella ehkä noin kymmenen vuotta sitten ja nyt oli jotenkin sellainen olo, että voisi vaikka pikku puroreissu tehdä nannaa. Ennen lähtöä kaivelin paljon ennen paljon käyttämäni 7' #3  vavan ja vanhan Tiogan kelan jemmasta ja tarkistin että onko kaikki kunnossa. Onnekseni tarkistin, koska kela kaipasi huoltoa ja heittosiiman kärkeen tekemäni luuppi oli melkein poikki ja muutenkin siima oli vähän heikossa kunnossa. Ei muutakuin naru lämpöiseen veteen likoamaan ja myöhemmin rasvat kylkeen ja kelalle puhdistus sekä rasvaus ja taas on vehkeet kuin kaupasta haetut. Kaiken virittelyn jälkeen ehdin jokivarteen hieman kahdentoista jälkeen, eli juuri sopivasti luvan alkamisen aikoihin ja vetelin äkkiä kahluuvermeet niskaan ja painelin jokeen hellettä pakoon. Jokivarressa oli hellettä pakoon lähteneet myös hyttyset ja ne ilmaisivat läsnäolonsa, sekä läheisyyden kaipuunsa varsin tarmokkaasti. Offista ei ollut tuntunut olevan hyötyä ja ajattelin että antaa syödä, ehkä niiden pistelyt lakkaa päivän mittaan tuntumasta vähemmän pahalta. Voin kertoa nyt jälkikäteen, bad mistake! Seuraavan kerran on varmasti sellainen paita päällä mistä ne eivät tikkaa läpi, oli keli mikä tahansa. Hikoilu on aika pientä tähän kutinaan ja turvotukseen verrattuna.

Aloitin kalastuksen joen alaosilta ja etenin päivän mittaan jokivartta ylöspäin aina Pitkäkoskelle saakka ja on se uskomatonta miten paljon kalaa tuolle välille mahtuu. Koko päivän saldo oli jotakuinkin yli 50 irroitettua taimenta, saattoi olla yli 60 kun en pysynyt enää laskuissa mukana ja yksi harjus lohikaloista. Särkeä ja muuta pikkukalaa oli myös aivan hervottomasti. Päivän suurin ylössaamani taimen oli mittaa vasten 44cm ja harjus 33cm, vaan oli siellä muutama sellainenkin vetäjä, jotka uivat puiden alta kun ei pystynyt, tai pikemminkin enää uskaltanut prässätä kovempaa ja menivät sitten menojaan. Jos kaikki kalat mitkä perhoihin löivät olisivat käyneet irroitettavina, olisi pääluku jotain aivan älytöntä. On hienoa nähdä miten joki on ajansaatossa kehittynyt näin elinvoimaiseksi ja kiitos siitä kuuluu jokea kunnostaneille henkilöille ja nykyisille laadituille säännöille. Olen todella hyvilläni asiasta ja aion käydä tästä lähin useammin tuolla hienolla joella.

Päivän toimivimmaksi perhoksi kruunattiin pheasant tail, joka keräsi osumista varmasti 4/5. Muita toimivia sidoksia olivat tumma vihreä larva, pinkki larva, oliivi nymfi, ruskea klinkhämer, caddis ja tumma cdc-pinturi. Hädän hetkellä kun tuntui että kala ei oikein pure, niin musta liitsi ja alavirtalilluttelu toi siihenkin sopivan lääkkeen. Päivän kalastamisen jälkeen rasioihin syntyi aikamoisia koloja, kun perhoja syövät puut ja pohjassa olevat risut ahnehtivat ottivehkeitäni ja nyt onkin sitten tiedossa yhden illan intensiivinen sidontatuokio. Saapa vain nähdä pystyykö sitä keskittymään kun käsivarret kutiaa niin vietävästi!